Quantcast
Channel: Tämän blogin uusimmat kirjoitukset
Viewing all articles
Browse latest Browse all 12

Osama bin Ladenin oikeuksia kunnioittaen

0
0

Iloinen amerikkalainen on kliseinen, surkuhupaisa näky. I love America. Tämä ei ole amerikkalaisvastaisuutta. Moni on Suomessa sanonut viisaasti, että kenenkään kuolema ei ole järin hyvä karkelon aihe. Supon uusi päällikkö Pelttari tässä, oliko eilen ehtoolla televisiossa, puhui edukseen. Kuuntelin vasemmalla korvalla puheita miehestä, joka tuo mieleeni näkymän Helsingin Fabianinkadulla ja Porthanian kulmilla. Sielläkin näkee paljon parrakkaita poikia, jotka ovat kiinnostuneita järjestötoiminnasta.

Varmaan on muuten leegio hienoja ihmisiä puhunut niin järkeviä, että tämä verkkopäiväkirjamerkintä on tarpeeton. Nyt kun hieno mies Osmo Soininvaara näytti blogissaan pitävän ihmisoikeusaktivisti ja terroristi Osama bin Ladenin tappamista oikeutettuna, niin tämän näkökannan voi kyseenalaistaa. Juridisesti kai tappo oli aivan yhtä oikein kuin Helsingin taksin hidastaminen liikennevaloissa.

Olin alkuviikon niin tokkurassa taikka muissa mietteissäni, että kuullessani bin Ladenin murhasta ensimmäinen ajatukseni oli: Oliver Stone. Onkohan hän vähän liian ilmeinen ohjaamaan operaatiosta kertovan elokuvan?

Aikanaan oli sitä mieltä, että Saddam Husseinin tuomio oli liian lievä. Samana vuonna 2006 iltapäivälehtien gallupit antoivat vaikutelman, että suomalaiset suhtautuivat kuolemantuomioon yleisesti aiempaa suopeammin. Sopii kuvaan silloin kun ihmisen ainoa arvo on Jussi Halla-ahon termejä lainatakseni vain ”instrumentaalinen arvo”.

Kuolemantuomion vastustamisen keskeinen argumentti on, että yhden tekemä rikos ei oikeuta toista tekemään samoin. (Toinen on vaikeampi mutta vakavampi: Kenelläkään, eikä varsinkaan valtiolla, ei ole lupaa tuhota sellaista, mitä ei voi synnyttää tai luoda.) En usko ihmisen mahdollisuuksiin rajattomasti, mutta monissa asioissa, kuten naisten ja homoseksuaalien ja juutalaisten kansalaisoikeuksissa, olemme edistyneet merkittävästi, mitä vähän joudumme vaalien jälkeisessä Suomessa kärsimään taantumuksellisuudesta. Myös periaate ”silmä silmästä” on jalostunut. Saddam Husseinin pahin rangaistus olisi ollut elämä, sadistinen rangaistus tietenkin elämä ilman sitä, mikä Saddamille oli kaikkein rakkainta. Teologiassa siitä, mikä on ihmiselle kaikkein rakkainta, käytetään symbolia ”Jumala”. Siltä kannalta kaikkein veemäisin elämä on jumalaton elämä, siis elämä ilman sitä, mitä ilman haluaisi kuolla.

Terroristin teloittaminen kyllä osoittaa, kuinka suunnattomasti häntä arvostetaan. Osama bin Ladenin tiliin menee tuhansia ihmishenkiä, viattomia. Mutta häntä itseään ei voinut tappaa kuin kerran. Painoiko miljonääri Osama bin Ladenin henki saman verran kuin hänen uhriensa elämät yhteensä?

Saddam Hussein sai sentään oikeudenkäynnin. Osama bin Ladenin kävi huonommin. USA ei julkaise kuvia, koska mies ilmeisesti lahdattiin poikkeuksellisen raa’asti. Ehkä Mel Gibson olisi hyvä? Jeesus-elokuvassaan hän paljasti sisäisen sadistinsa aika näyttävästi. Lehtitietojen mukaan Yhdysvaltain erikoisjoukoilla oli käsky tappaa Osama bin Laden. Ei ollut aikomuskaan saattaa häntä oikeuden eteen. Mitä sekin oli, armomurha, jonka avulla Osama bin Laden vältti kaikkein kamalimman.

Ehkä jokin ”pragmaattiseksi” kutsuttu näkökohta liittyy Osaman vaarallisuuteen. Minusta ”pragmaattinen” veruke on amerikkalaissotilaitten heiveröinen ammattitaito. Viikon päästä tulee 49 vuotta siitä, kun Israelin tiedustelupalvelu Mossad argentiinalaisella bussipysäkillä pani rautoihin SS-Obersturmbannführer Adolf Eichmannin. Tasan 50 vuotta sitten Eichmannia vastaan käytiin mittava oikeudenkäynti, jonka katsominen videolta on tarpeellinen toimenpide nykyihmiselle. Hänelle tehtiin mielentilatutkimuksia. Niiden mukaan Eichmann oli erittäinkin terve, ja hänen suhteensa sisaruksiinsa ja äitiinsä olivat suoranaisen ihanteelliset. Hän oli terveempi kuin moni psykiatri.

Olisin halunnut Osama bin Ladenille saman. Sikäli kuin Osaman teloittaminen on ollut hyvinkin raaka, voin kuvitella, että tekijät ovat mieltäneet tappavansa perkeleen. Olisi ollut hieno saada itse herramme perkele mielentilatutkimuksiin.

Oliko Osama bin Laden vaarallisempi tai pahempi kuin Adolf Eichmann tai Saddam Hussein? Eichmann ainakin oli periaatteen mies. Hänessä on jotain sangen eurooppalaista, mutta en vain osaa tarkemmin sanoa, mitä.

Oikeudenkäynneillä yleisesti on yksi tärkeä sivumerkitys, siis kaiken sen lisäksi, mitä se periaatteellisesti merkitsee, eikä vain sen lisäksi vaan oikeastaan luonnollisena osana sitä: On hyvin tärkeätä, että rikollisen rikokset todetaan ääneen ja dokumentoidaan. On uhrin kannalta tärkeätä, että rikos nimetään ja todetaan oikein, niin että se on julkisesti ääneen sanottu. Tilanne on tämä: Lapsilla on parempi olla, kun ei ole sanottu vain, että olihan se juoppo ja väkivaltainen isä vähän ikävä. Lasten pitää päästä sanomaan: Se oli silloin yhtenä juhannuksena, kun löit, silloin jouluna, kun et tullutkaan kotiin! Tämän takia on oikein mielettömän hyvä, että lestadiolaiset lasten hyväksikäyttäjät pannaan oikeuden eteen vastaamaan pahuudestaan. Pitää nimetä asiat niin kuin ne ovat eikä lakaista niin kuin läheisriippuvaisuuden verkoissa, joissa asioita ei saa sanoa ääneen, niin kuin lestadiolaisyhteisössä pahat teit oli tapana sutia piiloon. Kun Osama bin Laden on teloitettu sotatoimissa ("killed in action"), tämmöinen puinti jää tekemättä.

Yritän sanoa, että aseettoman Osama bin Ladenin julma teloittaminen oli väärin ennen kaikkea uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan. Nyt on kaduilla riekuttu, mutta kun rikosta ei ole käsitelty oikeudessa, sitä enempi se vähän ajan päästä korventaa ja kaivertaa. Kuolleen kanssa ei voi tehdä tiliä.


Viewing all articles
Browse latest Browse all 12

Latest Images

Trending Articles